maanantai 15. elokuuta 2011

Thaimaan budjetti

Tässäpä nyt viimein hiukan suuntaa antavaa budjettia Thaimaahan matkaaville. Kannattaa huomioida kuitenkin, että me oltiin reissussa heinäkuussa, eli ns. low season Thaimaassa, jolloin hinnat ovat edullisempia kuin high seasonin aikaan.

Thaimaassa oltiin yhteensä noin 3 viikkoa, välissä poistuttiin Kambodzan ja Vietnamin puolella. Alla siis vain Thaimaan kustannukset.

Budjetti @ Thailand

Hostellit/hotellit yhteensä: 6035 bht

Ruoka/juoma yhteensä: 5092 bht

Liikkuminen(taksit, bussit yms.) yhteensä 3733 bht

Viisumi Kambodzaan 1300 bht

Muut (pyykit, hieronnat, retket) yhteensä 2000 bht

Ostokset (vaatteet yms.) 8533 bht


3 viikkoa Thaimaassa yhteensä 26 693 bht = 625 €

tiistai 9. elokuuta 2011

Back in Oulu city

Hups vaan aika on vilahtanu nopeeta. Tulin takas Ouluun viikko sitte. Lento oli Bangkokista Berliiniin ja sitte Helsinkiin ja Hesasta sitte vielä tänne Pohjolan perukoille. Viikko on menny lähinnä kavereita nähdessä ja mökillä maalaillessa. On ollu kiva olla kotona vuoden jälkeen ja huomata ettei moni juttu oo paljoakaan muuttunu.

Thaimaan budjetti tulee tänne heti ku vaan ehdin ja jaksan. Mutta toivottavasti pian. Jos on kysymyksiä Aasiassa reissailusta niin niitä voi esittää ja vastaan oikeen mielelläni. Tottakai voi kysellä myös Ausseista, Uudesta-Seelannista, Jenkeistä ja Väli-Amerikasta. Vastailen jos vaan suinkin osaan. Seuraava reissu onki sitte jo ihan pian. Suunnaksi otetaan tällä kertaa Norja.

En oikein tiedä mitä tälle blogille tapahtuu nyt kun oon takas Suomessa ku tarkotus oli vaan raportoida mun tekemisistä ja kuulumisista Ausseista ja muualta reissuista. Voi olla, että päivittelen tulevaisuudessa jonku verran mun kuulumisia englanniksi niille kavereille, jotka asuu ympäri maailman. Eli todennäkösesti aika tylsiä maisemia ja vielä tylsempiä juttuja haha.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Bangkok

3 päivää Bangkokissa on kulunu aika hujauksessa lähinnä luonnollisesti shoppaillen. Ekana päivänä koluttiin MBK:n shoppari läpi ja käytiin kattoo leffassa viimesin Harry Potter. Leffassa käynti ei tosiaan täällä oo ihan niin kallista kun mihin mä oon tottunu. Lippu makso 140 bahtia (vähä reilu 3 €) ja super iso limu ja isot popparit 110 bahtia. Vaikka en oo hirveesti Potter leffoista tykänny niin toi viimenen osa oli kyllä hyvä. Mun lempikohtaus tapahtu kyllä jo ennen leffan alkua ku kaikki yhtäkkiä ponkas pystyyn ja alko laulamaan jotain ylistyslaulua kuninkaalle. Miks Suomessa ei lauleta Tarja Haloselle ennen leffaa?!


Eilen ja tänään ollaan sitte keskitytty yllättäen shoppailuun. En mä kyllä mitenkään kamalasti oo shoppaillu. Vähän kaikkea pientä vaan ku ei tonne rinkkaan mitään kauheen isoa mahu. Eilen oltiin Siam Paragon Shopping Centeressä ja Siam Centerissä. Näistä löyty sitte Zarat, Mangot yms. sillä esim MBK näytti olevan keskittyny sellasiin pieniin bazaarikojuihin, joissa myytiin sitte kaikkea maan ja taivaan välillä. Mä en vaan hirveesti tykkää ostaa vaatteita tollasista kojuista ku niitä ei voi ikinä sovittaa ja sitte ne myyjät häärää siinä ympärillä yms.



Tänään suunnattiin heti aamusta Chatuckhackin viikonloppumarkkinoille, jotka oli tosi isot ja hyvät. Suosittelen ehdottomasti, jos on Bangkokiin tulossa! Sieltä löyty taas ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Aikaa ois helposti vierähtäny paljon enemmän, me tyydyttiin siis vaan puoleen päivään. Ostettavaa löytyy eli kannattaa varata ekstra rahaa mukaan! Markkinoilta mentiin vielä CentralWorld Shopping Complexiin, joka on isoin shoppari eteläisimmässä Aasiassa. Sisältä löyty mm. luistinrata. Me keskityttiin syömään donitseja ja lähinnä silmäshoppailee ku oli jo niin paljo tavaraa raahattavana.






Kaikki kuvat sitte Even kamerasta ku en oo jaksanu raahata omaa möhkälettä mukana.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

New Jamie Oliver is born.

The weather had been a bit rainy for past couple of days so we decided it’s time for some indoor activities. It didn’t take too much effort to figure out what we would love to do. For Eve it was probably more natural choice than to me, but hey everybody needs to learn.

Determined of our abilities we signed up for a Thai cooking class to Blue Lagoon cooking school. If you are interested, go and have a look at their web page! I can 100 % recommend them! The day was one of the best days in Thailand even I have always thought I’m only a huge mess in the kitchen. But luckily that was not the case. I managed to prepare all the meals like everybody else and needless to say, everything was scrumptious! If you are heading to Koh Chang I highly recommend taking part to Blue Lagoon cooking school! The group was small (only 6 people) and we got to choose our favorite Thai food we wanted to prepare. Being a vegetarian isn’t a problem either; Eve and I got to prepare all meals as a vegetarian version.

Blue Lagoon's kitchen

Stoves for everyone

Masterchief Eve

our teacher


Prepairing my soup


Eve's Tom Yum

My Tom Kha

Eating together; besides Eve and I, there was family from Denmark and lady from Netherlands

Making spring rolls


My tofu-vegetable spring rolls and sweet chilies sauce

My Pad Thai

Fried sweet and sour tofu with vegetables and pineapple

We also enjoyed beautiful surroundings of Blue Lagoon:





sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hei hei missä mennään

Meidän tän hetkinen sijainti on siis Ko Chang'n saari, joka on kauniisti karttaanki merkitty.

Tässä karttaan merkitty meijän eka biitsi eli Lonely Beach ja Siam Beach Resort ja nykyinen olinpaikka eli White Sand Beach ja hotelli Paddy's Palm Resort.

Saavuttiin siis tänne Ko Chang’n saarelle viime viikon sunnuntaina 17.7. Lauttasatamassa varattiin yks yö Sunflower Bungalow’lta, Lonely beach’lta, ku ei haluttu olla ihan ilman yöpaikkaa pimeän tultua. Matkattiin lavataksin kyydissä lauttasatamasta noin tunnin ajomatka Lonely Beach’lle, jossa meitä odotti aika hmm.. sanotaanko ilmava bungalow. Eli reikiä, pienempiä ja isompia, löyty vähä joka puolelta ja muutenki koko maja oli hyvin vaatimaton, mutta toisaalta mitä 250 BHT (noin 5€) hinta antaa odottaa. Valo oli onneksi niin himmeä, ettei kauheesti nähty ympärillemme... Oltiin myös super väsyneitä sellasen 13 tunnin matkustamisen jälkeen, että nopean murkkumyrkytyksen jälkeen (sängyissä vilisteli aika monia ystäviämme) nukahettiin kummatki onneksi aika nopeasti.

Sunflowerin koiranpentu himoitsi mun aamiaista.

Seuraavana aamuna meillä olikin sitten missiona löytää uus majapaikka. Haluttiin ehdottomasti rannalle. Tosta ekan yön majapaikasta kun oli se rankka 5 minuutin kävelymatka merelle. Löydettiinki tosi kiva, kivestä rakennettu, ihan uusi ja tiivis bungalow meren rannasta, jonka hinta oli vaan 300 BHT (6€) yö! Eli vaan euron kalliimpi ku edellisyön murju. Oltiin arvatenki tosi innoissamme tästä löydöstä. Jatkettiin kuitenki ihan huviksemme vielä kävelyä rannalla. Pian bongattiinki rannan viimenen hotelli, Siam Beach Resort, jonka uima-allasaluetta suoraan rannalla ei voitu olla huomaamatta. Mentiinki sitte huviksemme kysymään hintaa myös sieltä. Kalliimpien Huoneiden ohella hotellilla oli myös bungalow’ja 650 BHT (14 €) /yö. Mietittiin ”kallista” hintaa jonku aikaa, mutta päätettiin sitten, että koska hintaan kuulu myös buffet aamupala ja totta kai uima-allas alueen käyttö niin kannattaa maksaa vähän enemmän.

Siam Beach Resortin bungaloweja.

merinäkymä bungaloweilta.
Bungalow oli kivasti rinteessä, joten meillä oli mahtava meri maisema meidän parvekkeelta. Bungalow ei itsessään ollu mitenkään erikoinen. Ihan siisti kylläkin. Tai no niin me luultiin. Eka yö meni oikein hyvin, mutta toisen päivän iltana ku tultiin takaisin illalliselta koko Ko Changin saari sai kuulla mun äänenavauksen erään kutsumattoman vieraan ansiosta; meidän huoneessa juoksi nimittäin ihka oikea ROTTA! Mä en tiijä kumpi oli enemmän peloissaan minä vai rotta, mutta voin kertoa, että en oo ikinä kiljunu noin lujaa eikä tuo rotta oo varmaan koskaan juossu lujempaa. Tilanne laukesi sillä kun kyseinen vieras katosi KATOSSA olevaan pieneen reikään. Eve sai todistaa tätä episodia vessasta käsin, eikä siis valitettavasti tavannu kyseistä vierasta.

Päätettiin saman tien että 650 BHT hinnalla me ei jaeta meidän huonetta kenenkään kanssa. Pakkaus suju ehkä noin puolessa minuutissa ku vaan heitettiin kaikki meijän kamat rinkkoihin nopeampaa ku oisin ikinä voinu kuvitella pakkaavani ja marssittiin hotellin respaan kertomaan, että me ei aiota nukkua yhdessäkään heidän bungalow’ssaan yhtään ainutta yötä vaan halutaan rotaton hotellihuone. Respan tyttö oli hyvin ymmärtäväinen, mutta kerto myös, että jos halutaan hotelliin meidän täytyy maksaa siitä 1200 BHT/ yö eli melkeen kaksinkertainen hinta bungalow’n verrattuna. Meillä ei kuitenkaan ollu mitään halua maksaa ekstraa, joten pyysin, että saatas puhua johtajalle ja vähän ajan kuluttua meille kerrottiin, että saadaan siirtyä hotellihuoneeseen samalla hinnalla mitä oltiin jo maksettu bungalow’sta, mutta jos haluttais olla jatkossa hotellin puolella niin sitten pitäs maksaa normaali hinta.

Marssittiin siis tyytyväisinä rinkkoinemme hienoimpaan huoneeseen missä ollaan tän matkan aikana oltu. Sänky oli iso ja kylpuhuone vielä isompi ja kaikki oli uutta ja puhdasta ja mikä tärkeintä: missään ei ollu rotanmentäviä reikiä! Alettiin löytää siitäki rotasta hyviä puolia! Päätettiinki siltä istumalta, että eiköhän me jäädä vielä muutamaksi ekstra yöksi vaikka 1200 BHT (26 €) hinta olikin paljon korkeempi mitä oltiin aikasemmin maksettu. (Pakko mainita, että tuo 1200 BHT on siis low season hinta. High seasonin aikaan hinta on 2500 BHT/ yö eli yli tuplasti korkeempi. Yks hyviä syitä matkustaa low seasonin aikaan, sillä hinnat on kaikkialla PALJON halvemmat! )


Seuraavana aamuna mentiin sitte pidentämään meijän huonevarausta ja saatiin kuulla, että saadaan huone -10 % alennuksella eli yhden yön hinnaksi jäi 1080 BHT johon oltiin ihan tyytyväisiä. Aika Lonely Beach’llä meni lähinnä vaan uima-altaalla hengaillessa. Ei taidettu käydä meressä uimassa ku kerran. Ja muutenki keskityttiin lähinnä syömiseen, lukemiseen ja laiskotteluun niin hyvin, että mulla on enää yks kirja jäljellä!

Nyt ollaan kuitenkin jätetty hiljainen Lonely Beach taaksemme ja tultu isommalle White Sand Beachille. Täällä asustellaan Paddy’s Palm Resortissa, joka on noin 5 minuutin kävelymatkan päässä rannasta. Meillä on onneks myös täällä uima-allas ja aamupala, joten asiat on edelleen ihan hyvin. Hintakaan ei oo kamalan paha: 680 BHT/ yö sisältäen aamiaisen.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Matkavinkkejä

Ennen Thaimaahan paluuta (Vietnamista) me oltiin yks yö Phnom Penh’ssä, Kambodzan pääkaupungissa. Taisin jo aikasemmin kirjottaa etten ihastunu Kambodzaan mitenkään kamalasti siinä lyhyessä ajassa mitä siellä ehittiin viettämään. Täytyy kuitenkin sanoa, että tykkäsin Phnom Penh’stä kaupunkina. Yleisvaikutelma oli siisti ja aika organisoitu. Rakennukset oli kivoja ja keskustan läpi virtaava joki teki yleisilmeestä mukavan rauhallisen ja vähemmän kaoottisen mihin Ho Chi Minh’ssa totuttiin. Näin jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että pysähyttiin vielä Kambodzassa, koska Phnom Penh’n ansiosta, mulle jäi paljon positiivisempi kuva koko maasta.

Kambodza oli kuitenki vaan läpikulkumaana kun matkattiin Vietnamista takasin Thaimaan puolelle. Pikku vinkkinä Kambodzaan aikoville voisin sanoa, että varatkaa ylimääräsiä passikuvia viisumia varten. Mä en oo nyt ihan varma tarviiko nuita kuvia oikeesti vai ei, koska ekan kerran Kambodzaan mennessä meiltä velotettiin enemmän viisumista vedoten siihen, että meillä ei ollu passikuvia mukana. Ja me oltiin siinä luulossa, että kun maksettiin ylimäärästä niin ne kuvat ois otettu jossain, mutta niin ei ikinä tapahtunu…

Toisella kerralla ku mentiin rajan yli Vietnamista tullessa niin meiltä kysyttiin taas passikuvia. Meillä ei tietty taaskaan ollu niitä ja bussin poika ohimennen mainitsi, että ” You need to pay some extra then”, mutta me ei kuitenkaan missään vaiheessa tällä kertaa maksettu kenellekään mitään ylimäärästä eikä kukaan kyselly mistään kuvista yhtään mitään, joten me pääteltiin, että se on joku näitten paikallisten tapa saada vähän ekstraa. Valppaana olo siis kannattaa ja sen sijaan, että maksais jollekkin tyypille (yleensä ns. matkanjohtajat busseissa/minibusseissa) viisumin hankkimisesta niin kannattaa vaan mennä sinne rajalle ja maksaa siellä suoraan tullimiehille, koska nämä bussityypit ainakin näytti vedättävän turisteja. Totta kai myös tullissa voi tulla huijatuksi, mutta musta tuntuu, että aina kun joku järjestää täällä jotain sun puolesta niin siitä menee rahaa välistä.

Valppaana olo siis kannattaa, mutta toisaalta Aasiassa ensimmäistä kertaa matkaavana on vähän hankala tietää, että miten hommat toimii tai pitäis toimia. Kambodzaan viisumi makso muistaakseni jonku 25 dollaria, joka oli ”one entry” viisumi, eli oikeutti vaan yhteen maahan saapumiseen. Mä luulin, että ois voitu tulla tuolla samalla viisumilla takasinki, mutta tosiaan piti ostaa paluumatkalla sitten uus viisumi läpimatkaa varten. Vietnamiin ei sitte onneks tarvinnu viisumia ollenkaan, joka tuli meille kivana yllätyksenä, koska oltiin taas niin ahkerasti otettu selvää asioista.

Yks hyvä neuvo on myös tietysti neuvotella hinnat aina etukäteen ja tinkiminen, jota henkilökohtasesti inhoan, kuuluu totta kai kulttuuriin. Meitä varoitettiin myös Kambodzan ATM:sta (pankkiautomaatit), joita on vähän siellä sun täällä. Suurin osa nostoautomaateista, jotka ei oo pankkien yhteydessä on tyhjiä ja voi pahimmassa tapauksessa imaista koko kortin ja kortin saaminen takaisin voi viedä aikaa.Turvallisinta on siis käyttää automaatteja, jotka on pankkien välittömässä yhteydessä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Thai-elämää

Nyt ollaan taas takas Thaimaan puolella. Tarkempi sijainti on Lonely Beach Koh Chang’n saarella. Leikitään rikkaita; ollaan tällasessa Siam Beach resortissa ja nautitaan buffet aamupalasta; miten niin 1 kuppi kahvia, kaks kuppia teetä, 2 paahtoleipää, scrambled eggs (munakokkeli??hahahaa), jugurtti myslillä, pari palaa ananasta, papayaa, vesimelonia ja kaks pannukakkua hunajalla on liikaa? Tän kaiken ruoan lisäksi ollaan myös hyödynnetty uima-allasaluetta, joka sijoittuu suoraan merenrantaan eli virvoittavan uima-allasveden jälkeen voi pulahtaa suoraan meren lämmittäviin aaltoihin.

Elämä ei ole siis hassumpaa tällä hetkellä. Tosin tänä aamuna, kun mulla vierähti tovi siellä aamiaispöydässä, tajusin, että multa puuttuu elämästä yks tärkeä juttu, joka mun naapuripöydässä istuvalla hyvin ruokitulla eurooppalaisen näköisellä miehellä oli. Voitteko arvata?

Myönnetään, että kyseinen herra omistaa varmasti paljon enemmän ku minä, mutta se mitä mä alan seuraavaksi tavoitella on ihka oikea Thai-vaimo! Miten mukavasti tuon miehen aamu alkoikaan; Ensimmäiseksi Hän asetteli hyvin syöneen takamuksensa tukevalle tuolille, jonka jälkeen Thai-vaimo tiedusteli palvelualttiina mitä Hän haluaisi aamupalakseen. Hän kertoi toiveensa ja Thai-vaimo oli salamana tipotiessään. Hän odotteli hetkisen ja pöytään ilmestyi kupillinen kahvia Thai-vaimon ojentamana. Sitten Hän nojautui taaksepäin tuolissaan, katseli kahdenkymmenen metrin päässä aaltoilevaa merta, haisteli tuoretta ilmaa ja siemaisi kahviaan. Eipä aikaakaan kun Thai-vaimo kiikutti miehen eteen kupillisen keittoa ojentaen lusikan Hänen käteensä, hetkeä myöhemmin Thai-vaimo oli taas tipotiessään. Hän jatkoi aamupalastaan nauttimista lempeässä merituulessa. Pian Hänen eteensä ilmestyi uusi lautanen; Thai vaimo oli kasannut hänelle buffetpöydästä löytämiään herkkuja ja kiikutti ne nyt miehelleen nautittavaksi. Tämän jälkeen Thai-vaimo meni hakemaan myös itselleen aamiaista ja liittyi Hänen seuraansa.

Kyllä Hänellä on ehdottomasti jotain mitä mulla ei ole: ihka oikea ja hyvin toimiva Thai-vaimo!

todiste siitä että en oo muuttunu yhtään järkevämmän näköseksi.

minä ja suuri rakkauteni; ruoka.

tällasiin maisemiin rantauduttiin tällä kertaa, Lonely Beach, Koh Chang

meijän lempipaikka

no ei ois ollu pakko, mut halusin kuitenki!